Tasavaltalainen laillisuusmies eduskunnassa 1916 - 1919

Toholammin Pajamäeltä Heimolan taloon

Suomi100-juhlavuoden kunniaksi olen koonnut kuvauksen itsenäisen Suomen synnystä yhden valtiopäiville lähteneen talonpojan Matti Miika Kotilan näkökulmasta.Lähteenä on käytetty valtiopäiväasiakirjoja, eduskunnan kalenteria sekä Suomalaisen puolueen lehtiä. Kommenttikenttä on avoin faktantarkastajille.Välilehdistä voi katsoa koko tarinan. Blogiosuudessa on yksittäisiä artikkeita, jotka tarkentavat tarinaa.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Mannerlaatat liikkuvat joulukuussa 1918


Uuden ajan merkit olivat marraskuun lopulla ilmassa. 23.11.1918 oli Kokkola-lehdessä uutinen kokouksesta, jonka tarkoituksena oli yhdistää Suomalainen ja Nuorsuomalainen puolue.
Suomalaisen puolueen ja Nuorsuomalaisen puolueen välillä ei uutisen mukaan ole linjaeroa. Näin olikin. Vuosikymmen aikaisemmin syntynyt jako oli perusteiltaan hävinnyt. Enää ei tarvinnut pohtia suhtautumista Venäjään ja siihen, miten laillisilla linjoilla ollaan vastustettaessa venäläistämispolitiikkaa. Toisaalta Pohjanmaalla jakolinja Nuorsuomalaisen puolueen ja Suomalaisen puolueen välillä ei ollut koskaan syvä.
Uutinen Kokkola-lehdessä 23.11. suomalaisten
puolueiden liittymisestä yhteen.
Suomalaiset puolueet olivat puolueorganisaatioina kutistuneet olemattomiin. Ainoa toimiva taho oli eduskuntaryhmä. Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmän kokousmuistiinpanoista 1917 – 1918 käy ilmi, että varsinaisia ryhmäpäätöksiä ei tehty. Poikkeuksena oli porvarillinen yhteistyö suhteessa Sosialidemokraatteihin. Muilta osin kunkin äänestyskäyttäytyminen oli edustajan oma asia. Loppukesällä 1918 viitattiin enemmän Uuden Suomen turvaamiskomitean päätöksiin eli monarkistien järjestöön.

Puoluekenttä lähti liikkeelle. Muutokset tapahtuivat 8.12. – 9.12. parin päivän aikana. Nuorsuomalainen puolue, Kansanpuolue ja Suomalaisen puolueen ’edistysmielinen’ ryhmä muodostivat 8.10.1918 uuden Kansallisen edistyspuolueen. Koossa oli siis tasavaltaan ja laillisuuteen tukeutuneiden ryhmittymä. Keski-Pohjanmaalta siihen liittyi mm. maaherran tointa hoitanut tasavaltalainen Juho Torppa Kälviältä.

9.12. kokoontui 'yhteiskuntaa säilyttävät voimat'. Kokoomuspuolueen ensimmäisessä puoluekokouksessa otettiin positiivinen kanta monarkististen hallitusmuotoesitysten hyväksymiseksi eduskunnassa. Kyseessä oli monarkistinen puolue. Siihen liittyi mm. lapualainen Wilhelmi Malmivaara.
Ilmoitus Kansallisen kokoomuksen
perustamiskokouksesta 9.12. 1918.
Nykylukijan näkökulmasta on hämmästyttävää, miten nopeasti siirtyminen uuteen puoluerakenteeseen tapahtui. Vielä hämmästyttävämpää on se, että Matti M. Kotila oli paikalla Kansallisen kokoomuksen perustamiskokouksessa. Hän oli monarkistien kokouksessa, mutta ei liittynyt itse puolueeseen. Jälkikäteen arvioituna Kansallinen edistyspuolue olisi ollut seuraava kotipuolue tasavaltalaiselle kansanedustajalle. Matti M. Kotila liittyi itse asiassa Maalaisliittoon, johon puoluetoverinsa Jaakko Loukko oli jo kirjautunut.
Ote Kokoomuksen perustamiskokouksen
osallistujaluettelosta.
'Kansallinen kokoomus' käsitteenä oli tarkoittanut vielä vuotta aiemmin kaikkien suomalaisten puolueiden yhteenliittymää. Tätä olivat toivoneet Wilhelmi Malmivaara, Ernst Saari ja Matti M. Kotila jo Ylistaron 1917 vaaliohjelmassaan.

Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmän viimeinen kokous ei ollut luonteeltaan surumielinen. Viimeisessä eduskuntaryhmän kokouksessa 11.12.1918 päätettiin muun muassa ”pitää peijaiset Suomalaisen puolueen muistoksi”.

Niin loppui Suomalaisen puolueen tarina ja niin loppui Matti M. Kotilan ura valtakunnan politiikassa. Uudet vaalit, uusin tunnuksin ja uusin ehdokkain tulivat maaliskuussa 1919. Matti M. Kotila keskittyi Toholammin kunnan asioihin.

Lähteet:
Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmän pöytäkirjat 1917 - 1918.
Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia 145.


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

1918 ylimääräiset valtiopäivät kuninkaan valitsemiseksi


Syyskuun lopussa 1918 kutsuttiin koolle ylimääräiset valtiopäivät kuninkaan vaalia varten. Poliittinen kenttä Pohjanmaalla oli syksyn aikana muuttunut. Vaasa-lehti oli siirtynyt avoimen monarkistiseksi ja Kokkola-lehti oli ottanut puolueettoman kannan hallitusmuoto-kiistaan. Se oli julkaissut jopa nimilistoja monarkian puolesta ja vastaan.

Jälkeenpäin arvioituna tilanne Euroopassa oli muuttumassa. Ympärysvaltojen suurhyökkäys länsirintamalla oli alkanut. Elokuun 8. päivä 1918 oli ollut Saksan armeijalle musta päivä. Saksassa nimitettiin uusi hallitus, johon otettiin mukaan sosialidemokraattisia ministereitä. Toisaalta Liettuaan oli juuri kesällä nimitetty saksalaistaustainen kuningas.

Tilanne ylimääräisillä valtiopäivillä 9.10. eduskunnassa oli jännittynyt ja keskustelu värikästä.  Sosialidemokraattien ainut läsnä ollut kansanedustaja Matti Paasivuori esitti: ”Pyydän niitä herroja, jotka lähtevät tänne kuningasta hommaamaan, kääntymään nyt Saksan uuden hallituksen puoleen kysymällä, vieläkö siellä ollaan halukkaita kuninkaita leveeraamaan (=tarjoamaan). Jos sieltä saadaan kieltävä vastaus, rukkaset, niin luultavasti jostakin työnvälitystoimistosta ulkomailla saa tietoa paikattomista kuninkaista, eiköhän se Bulgarian tsaari nyt joutaisi tänne, koska sillä kuuluu omassa maassa rupeavan maa polttamaan jatkojen alla.”

Taustalla oli tuore tieto Bulgarian saksalaistaustaisen kuninkaan Ferdinandin kruunusta luopumisesta.

Äänestys kuninkaanvaalin järjestämisestä päättyi 64 puolesta 42 vastaan. Suomalaisesta puolueesta vastaan äänestivät Ylistarolainen Jaakko Loukko ja Matti M. Kotila Toholammilta.
Äänestys kuninkaanvaalin järjestämisestä.
Helsingin Sanomien uutinen 10.10. 1918.
Itse vaalitilaisuudessa Santeri Alkio esitti Maalaisliiton vastalauseen ja Matti Paasivuori totesi: ”En tule ottamaan osaa tähän valtiolliseen ilveilyyn”.
Tulos oli hyvin ennakolta tiedossa. Monarkistinen Uuden Suomen Turvaamiskomitea oli tehnyt puolueittain listauksen monarkiakannasta.
Suomalaisen puolueen tasavaltalaisten
lista oli hyvin lyhyt: Kotila ja Loukko
(Uuden Suomen
turvaamiskomitean arkistosta).
Vanhasuomalainen osuustoimintamies Juho Erkki Antila esitti Friedrich Karlin valitsemista kuninkaaksi. Oli kuljettu pitkä matka siitä, kun kaksi osuustoimintamiestä J.E. Antila ja Matti M. Kotila olivat majoittuneet samaan asuntoon Huvilakadulla. Reilussa vuodessa he olivat siirtyneet poliittisen kentän eri laidoille. Toisesta tuli monarkisti ja Kotila pitäytyi tasavaltalaisena puolueensa tahdon vastaisesti. Vaalitilaisuudessa ei ollut vastaehdotusta. Jonkinlaisena kannanottona seuraavan päivän lehdissä pidettiin sitä, että vain osa edustajista nousi seisaalleen kuuntelemaan vaalin tulosta. Vastustajat kuuntelivat istualtaan.

Tuloksen kuuntelemista istualtaan paheksuttiin monarkistilehdissä ja tasavaltalaisissa lehdissä sitä ymmärrettiin. Samaa menettelytapaa noudatettiin myöhemmin syksyllä, kun kuninkaan vastaus luettiin 11.11. 1918. Tasavaltalaiset kuuntelivat vastauksen istualtaan. Samana päivänä Saksa antautui.


Lähteet:
Helsingin sanomat.
Lindman, Sven. 1968. Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 – 1919. Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI. Helsinki. Valtion painatuskeskus.
Rauhala, K.N. Piirteitä tasavaltataisteluista v.v. 1917 – 1919. Teoksessa: Vapaa maa II. Edistysseurojen keskusliitto. ss. 5 – 22.
Schauman, G. 1924. Valtiomuototaistelu Suomessa 1918. WSOY
Vaasa-lehti

torstai 16. helmikuuta 2017

Jakobiiniklubi-Tasavaltalaisten keskusliitto-Tasavaltalaisten keskustoimikunta


Tasavaltalaisten keskusliiton edeltäjien ja seuraajien järjestötoiminnasta ei ole käytettävissä luotettavaa tutkimusta tai arkistoa. Näin ollen pitää keskittyä muistelmateoksiin, jotka kuvaavat tekijän omasta näkökulmasta tapahtumien kulkua.
Tasavaltalaisten keskusliiton sihteeri Kalle N. Rauhala muistelee tasavaltaisesta hallitusmuodosta, että se esiintyi ennen vuotta 1917 vain Maalaisliiton ohjelmassa: ”Suomi on muodostettava tasavallaksi.”

Kevätkesästä 1917 lähtien kokoontui Helsingissä säännöllisesti vapaamuotoinen ”Jakobiiniklubi”. Se pyrki vaikuttamaan Nuorsuomalaisen puolueen ohjelmaan ja nostamaan esille tasavaltaista hallitusmuotoa puolueen tavoitteeksi. Hanke kuitenkin kaatui.
Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 asetettiin perustuslakikomitea, joka kannatti 3.10.1917 jättämässä mietinnössään tasavaltalaista hallitusmuotoa. Kansalaissodan jälkeen kuningaspuheiden tiivistyttyä Jakobiiniklubi käynnisti voimakkaan tasavaltalaisen ’agitatsioonin’.

Kansanedustajista koostunut Tasavaltalaisten keskusliitto perustettiin 17.6.1918 ja vapaamuotoinen ’Jakobiiniklubi’ jäi sivuun. Tasavaltalaisten keskusliiton toiminta oli virallisempaa ja vilkkaampaa. Tässä vaiheessa näytti vielä siltä, että tasavaltalaisten ryhmä pysyy riittävän suurena äänestämään eduskunnassa monarkistisen hallitusmuotoesityksen yli vaalien.
Pöytäkirja 18.6. iltakokouksesta.
K.N. Rauhalan ja G. Schaumanin muisteluita valtiomuotokysymyksestä lukiessa ei voi kuin ihmetellä Matti M. Kotilan 13.6. 1918 eduskunnassa pitämää puhetta. Hän esittää asiat, kuin ne olisivat nousseet esille vast’ikää. Matti M. Kotila oli Vaasassa Svinhuvudin vaikutuspiirissä ja osittain samoissa kokouksissa, mutta Svinhuvudin monarkistiset ajatukset tulivat muka puun takaa. Syynä voi tietenkin olla myös retorinen hämmennys; Kotila halusi korostaa viattomuuttaan asiassa.
Ratkaiseva tilanne monille tasavaltalaisille oli lokakuun puoliväli, kun G. Schauman Vanhan ylioppilastalon kulmahuoneessa selosti Saksan matkan kokemuksia, tapaamisia saksalaisten poliitikkojen kanssa ja Saksan sisäistä tilannetta.

Seuraava askel tasavaltalaisten toiminnassa valtakunnallisesti oli 10.11. 1918 järjestetty tasavaltalaisten neuvottelukokous, johon osallistui 484 osallistujaa eri puolilta maata. Siellä Schauman piti tärkeänä Suomen ehdotonta puolueettomuutta. Suomen oli ryhdyttävä neuvotteluihin ympärysvaltojen ja Saksan kanssa, jotta esteet itsenäisyyden tunnustamisesta voidaan poistaa.
Tasavaltalaisten marraskuun 1918
neuvottelukokouksen julkaisu
Uuteen Tasavaltalaisten keskustoimikuntaan valittiin mm. Santeri Alkio, Kyösti Kallio, Lauri Kristian Relander, Kaarlo Juho Ståhlberg, G. Schauman, K.H. Rauhala. Keskustoimikunta korvasi vanhan Tasavaltalaisten keskusliiton.
Kokous sai dramaattisia piirteitä, kun kokouspaikalle tuli tieto, että Saksassa oli käynnistynyt vallankumous ja uuden kansanhallituksen kanslerina aloitti sosialisti Friedrich Ebert. Saksan menestyksen aika oli ohi ja ajatus saksalaisesti kuninkaasta asettui uuteen valoon.

Kokouksen lopuksi lausuttiin kiitokset ja tunnustukset sekä eläköön-huuto tasavallan kannattajina pysyneille kansanedustajille ja K.J. Ståhlbergille. Kokous päätettiin yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

Lähteet:
Kaleva, 13.11.1918, nro 258.
Perä-Pohjolainen, 14.11.1918, nro 114, s. 3
Rauhala, K.N. Piirteitä tasavaltataisteluista v.v. 1917 – 1919. Teoksessa: Vapaa maa II. Edistysseurojen keskusliitto. ss. 5 – 22.
Schauman, G. 1924. Valtiomuototaistelu Suomessa 1918. WSOY

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Tasavaltalainen asiamies lähetetään Saksaan


Tasavaltalaisten keskusjärjestön merkittävin ratkaisu, näin jälkeenpäin arvioituna, oli asiamiehen lähettäminen Saksaan. Georg Schauman oli Ruotsalaisen puolueen kansanedustaja, toimi yliopiston ylikirjastonhoitajana ja kuului puolueen vasemmistosiipeen. Hänellä oli riittävän laajat kontaktit ja riittävä kielitaito tuomaan saksalaisille poliitikoille myös tasavaltalaisten ajatuksia. Saatuaan viisumiasiat kuntoon syyskuun alussa hän lähti Tukholman kautta Saksaan. Muodollinen syy matkalle oli vierailu yliopiston kirjasto-asioissa Leipzigissä.
Matkan ensimmäinen järkytys tuli 11.9. 1918 kun hän sai tiedon Hessenin prinssin Friedrich Karlin suostumisesta mahdolliseksi Suomen kuninkaaksi. Päästyään Berliiniin alkoi tilanne näyttää tasavaltalaisten näkökulmasta valoisammalta. Keisarin asema ei ollutkaan Saksassa vakaa. Saksan suurhyökkäys länsirintamalla oli epäonnistunut.

Sotaväsymys oli Saksassa käsin kosketeltava ja Saksan liittolainen Itävalta-Unkari teki rauhantarjouksen ympärysvalloille 15.9.  Schauman pääsi tiedottamaan tasavaltalaisille Suomeen muuttuneesta tilanteesta. Hän pääsi myös lehtien otsikkoihin sosialidemokraattinen Vorwärts julkaisi etusivullaan: "Ein Finnischer Protest. Aus den Geheimnissen der Königsmache" (Eräs suomalainen vastalause. Kuningaspuuhailun salaisuuksia).

Georg Schauman lähetti kuninkuutta tavoittelevalle Friedrich Karlille 16.9. myöhemmin merkitykselliseksi osoittautuneen kirjeen, jossa hän kuvasi sekavaa tilannetta Suomen eduskunnassa, eduskunnan epäselvää asemaa sosiaalidemokraattien puuttuessa eduskunnasta ja monarkistien vain viiden äänen enemmistöä.
Matkan yhteydessä Schauman tapasi Berliinissä eri puolueiden poliitikkoja, varakansleri von Payerin ja johtavien lehtien toimittajia. Päästyään Suomeen hän sai tietää, että Saksan sodanjohto oli 29.9. vaatinut Saksan hallitusta ryhtymään aseleponeuvotteluihin.

Matkan tulosta voi pitää tasavaltalaisten näkökulmasta onnistuneena, mutta monarkistien kuppi kiehui yli. Schauman sai mm. kotiin kirjeen, jossa häntä nimiteltiin: ”Kirottu ja onneton olkoon tasavalturin, maankavaltajan, valehtelijan ja lurjuksen koti ja liesi. Kuin äkäinen koira pitäisi hän, juonittelija ammuttaman.”

Hämmennys syveni vielä, kun valtiollinen poliisi asetti Schaumanin silmälläpidon alaiseksi ja hänen toimiaan pääkaupungissa pyrittiin seuraamaan. Tarkoituksena oli estää monarkisteille kiusallisten tietojen leviäminen tasavaltalaisille. Muistelmateoksen tarinan uskottavuutta tukee Vareksen Kuninkaantekijät teoksesta löytyvä viittaus Hjalmar J. Procopén kirjeeseen tiedustelun päällikölle Eino Suolahdelle. Siinä Procopé ehdottaa, että tasavaltalaisten johtajia pitäisi varjostaa sekä tehdä etsintöjä heidän asunnoissaan. Procopé suosittelee jopa murtoja. Tarkoituksena oli löytää todisteita yhteyksistä ympärysvaltoihin Ranskaan ja Englantiin
Silmät auki. Mietteitä
englantilais-venäläisten aikeista
Suomen itsenäisyyden kukistamiseksi
Monarkistit julkaisivat voimakkaita kannanottoja. Julkaisussa Silmät auki. Mietteitä englantilais-venäläisten aikeista Suomen itsenäisyyden kukistamiseksi löytyy syytöksiä: "...Prof. Ståhlberg miehineen, he vain peittävät entisyytensä houkutellakseen kansan tasavaltaan, Ententen syliin, kadotukseen ... Meidän on valittava järjestys ja terve kehitys, ei anarkiaa ja sortoa, meidän on valittava Saksa, meidän on valittava saksalainen prinssi kuninkaaksi, ei tasavaltaa." Tekstissä väitetään Ståhlbergin syyttäneen jääkäreitä maankavalluksesta. Oman aikansa valeuutisia.
Helsinkiin saavuttuaan Schauman pääsi esittelemään matkansa tuloksia Tasavaltalaisten keskuskomitealle, johon kuului myös Matti M. Kotila.

Lähteet:

Schauman, Georg. 1924. Valtiomuototaistelu Suomessa 1918. WSOY
Juha Juhanpoika. 1918. Silmät auki. Mietteitä englantilais-venäläisten aikeista Suomen itsenäisyyden kukistamiseksi. Aktivistikomitean kustannuksella 1918.
Vares, V. 1998. Kuninkaan tekijät. Suomalainen monarkia 1917 - 1919. Myytti ja todellisuus. Helsinki WSOY. s 182.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Tasavaltalaisten keskusliitto vaihtoehtona kuningas-aatteelle


Tuskin uusi vajaalukuinen tynkäeduskunta oli päässyt koolle, kun jo alkoi kiista hallitusmuodosta. 25.5. oli Vaasa-lehdessä artikkeli, jossa viitattiin tasavaltalaiseen kiihotukseen. Syytökset kohdistuivat ”Tasavaltaisklubiin”, joka korostaa monarkistien olevan ”taantumuksellisia” ja tasavaltalaiset ”edistysmielisiä”. Tasavaltalaisten asioita ajavat nimettömät ”klubit ja toimistot”, jotka koettavat parjata kuningasvallan puoltajia. Artikkeli paljastaa keskustelun käyneen jo jonkin aikaa kuumana.

Kesäkuun puolella oltiin jo siinä vaiheessa, että vanhojen puoluerakenteiden tilalle tuli kahtiajako kuningasmielisiin (Uuden Suomen turvaamiskomitea) ja tasavaltalaisiin (Tasavaltalaisten keskusjärjestö). Tasavaltalaisten keskusjärjestön aineistoa on eduskunnan kirjastossa vain yksi arkistomapillinen ja jonkin verran lehtileikkeitä. Tiedot ovat tästä vaiheesta hajanaisia.
Tasavaltalaisten 'agitaatiotoimikunnan'
palaverimuistio
17.6. 1918 pidettiin Tasavaltalaisten keskusjärjestön perustamiskokous, jossa hallituksen jäseniksi on nimetty M. Luopajärvi, L.Kr. Relander ja V. Joukahainen Maalaisliitosta, E. Linna, ja A. M. Soininen, U. Brander Nuorsuomalaisista, M.M. Kotila Suomalaisesta puolueesta ja G. Schauman Ruotsalaisesta kansanpuolueesta sekä E. Hynninen.

Seuraavana päivänä on jo pidetty agitaatiotoimikunnan kokous, ryhdytty varainkeruuseen ja järjestön käynnistämiseen. ”Tasavaltalaisten keskustoimikunnan” nimissä lähetettiin avustuspyyntöjä valistuneille tahoille. Käytännössä Tasavaltalaisten keskusliitto oli rahallisesti kykenemätön vastaamaan monarkistien haasteeseen.
Tasavaltalaisten rahankeräyshakemus
Taistelu kansalaisten sieluista ja hallitusmuotokannasta oli alkanut. Keski-Pohjanmaata pidettiin kuningasmielisten näkökulmasta hankalana alueena. "Kokkola-lehti on suorastaa rikollinen, Alavieska on umpijäässä, Kalajoella oli osittain sairaalloista" siteeraa Vares kuningasmielisten raportteja, "Kokkolasta myönnettiin, ettei maanviljelijöiden keskuudessa ollut monarkisteja". Keskipohjanmaa-lehti kertoikin (20.7.1918) Keski-Pohjanmaan tasavaltalaisyhdistyksen perustamisesta Kannuksessa 15.7. 1918. Toisaalta Tasavaltalaisten keskusliiton aineistosta löytyy pöytäkirja, joka viittaa aikaisempaan kokoukseen Kälviällä 29.6. 1918. Aineistosta löytyy myös maaherra Juho Torpan 15.7. päivätty kirje, jossa hän varoittelee antamasta periksi ja kantaa huolta siitä, että tasavaltalaismieliset lehdet Kokkola ja Helsingin Sanomat pysyvät tasavaltalaisina.
Keski-Pohjanmaan piirijärjestön jäsenet.
Paikallisesta näkökulmasta käsin Matti M. Kotilan puolueen linjan vastainen tasavaltalais-ajattelu ja toiminta oli ymmärrettävää.

Lähteet:
Tasavaltalaisten keskusjärjestö. Jakobiiniklubin ja Tasavaltalaisten keskusjärjestön pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, kiertokirjeitä ym. sekä Lain ja Tasavallan turvajärjestöä koskevia asiakirjoja. Arkistokansio eduskunnan kirjastossa.
Vares, V. 1998. Kuninkaan tekijät. Suomalainen monarkia 1917 - 1919. Myytti ja todellisuus. Helsinki: WSOY. ss. 195 - 196.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Surullinen ja uskomaton tarina


Suomen sotasurmat -tutkimusprojektin mukaan kansalaissodassa kuoli teloittamalla, ampumalla tai muulla tavoin murhaamalla 7 370 punaista ja 1 424 valkoista. Tässä luvussa ei ole mukana taisteluissa kaatuneita  eikä vankileirillä kuolleita.
Sotaan liittyy aina ennakoimattomia elementtejä, joissa kukaan ei tiedä, kuka tilannetta johtaa, miksi yksilöt toimivat, niin kuin toimivat ja millä seuraamuksilla. Tässä on yksi sellainen tarina.

Kansalaissodan alussa eduskunnan porvarilliset edustajat päättivät pysyä Helsingissä. Osa kansanedustajista oli lähtenyt jo viikonlopun viettoon sodan alkaessa. Vanhasuomalaiset jopa kokoontuivat salaa eduskuntaryhmänä tammi-helmikuussa.
Vaasan pohjoisen vaalipiirin Suomalaisen puoleen edustajat Ernst Saari ja Matti M. Kotila päättivät, syystä jota emme tiedä, lähteä linjojen lävitse valkoisten puolelle. Wilhelmi Malmivaara valitsi toisin ja jäi Helsinkiin. Matti M. Kotilalta pääsy pohjoiseen onnistui ja hän ilmestyi Vaasaan. Ernst Saarelta matka ei onnistunut ja hänen kohtalostaan on vain epäsuoria tietoja.
Kotila, Malmivaara ja Saari kansanedustajakuvassa
1917 valtiopäivillä.

Vaasa-lehden tietojen (4.5., 23.5. 1918) mukaan Ernst Saari pyrki junalla pohjoiseen 1.2. työmieheksi pukeutuneena ja väärillä papereilla. Hän pääsi Lempäälään asti ja oleskeli siellä jonkin aikaa ja joutui joksikin aikaa pidätetyksi. Monien vaiheiden jälkeen kahdeksan pohjalaisen seurue pidätettiin. Muut seitsemän pakotettiin rintamalle Tamperetta puolustamaan. Ernst Saari oli vahingoittanut kätensä ja ei voinut kantaa asetta. Hän joutui erilleen muista ja löydettiin kuolleena joukkohaudasta pian Tampereen valtauksen jälkeen.

Tarina ei kerro, keitä olivat ne muut pohjalaiset. Heistä neljä kuoli myöhemmin Tampereella.
Kuvaus E. Saaren hautajaisista
Vaasa-lehdessä 1.6.
Ernst Saari haudattiin Lapualle 11.5. ja siunauksen toimitti kansanedustajatoveri Wilhelmi Malmivaara. Ernst Saaren kansanedustajan paikalle nousi ylistarolainen maanviljelijä Jaakko Loukko. Loukko nousi myöhemmin esille hallitusmuotokiistoissa Matti M. Kotilan tasavaltalaisena kumppanina.

Lähteet
Vaasa-lehti 27.4., 4.5., 23.5., 1.6. 1918

maanantai 30. tammikuuta 2017

Kuningaskysymys saapuu eduskuntaan 11.6. 1918


Monarkiakeskustelun avauksena pidetään usein 23.4. 1918 Dagens Pressissä ollutta Artur Eklundin artikkelia ”Gif oss en konung”. Taustalla valmisteluissa oli varmasti myös Saksan painostus. Kuningasratkaisun kautta oli helpompi hallita valtapiiriin kuuluvia alueita. Suursodan tilanne keväällä 1918 oli vielä Saksan kannalta hyvä. Toisaalta kuningaskysymyksessä oli myös kotikutoisia aineksia. Kuninkaan ajateltiin luovan vakautta ja parlamentaariseen demokratiaan oli petytty. Paasikivi omissa puheissaan viittasi Norjan 1905 kuninkaanvaaliin, jossa norjalaiset olivat kansanäänestyksessä valinneet kuninkaan.

Monarkia-hanketta lähti viemään Uuden Suomen turvaamiskomitean nimellä toiminut yhteisö, jota tuettiin vahvasti elinkeinoelämän puolelta. Professori J.J. Mikkola kirjoitteli maakuntalehtiin kiertoartikkeleita, joissa monarkian vahvuuksia haluttiin esitellä. Allekirjoitusmottona oli ”Ken tahtoo Suomea suureksi ja lujaksi, hän edistää sen tulemista kuningaskunnaksi”. Lähtökohtana oli ajatus, että Saksa on ainut valtakunta, joka kykeni auttamaan Suomea. Tarvitaan siis saksalainen kuningas.

Professori J.J. Mikkolan artikkeli Kokkola-lehdessä
11.6. 1918.

Esitys monarkiaan perustuvasta hallitusmuodosta annettiin eduskunnalle 11.6. 1918. Nimimerkki 'Jäärä' kuvaa Uuden päivän viikkolehdessä eduskunnan keskustelua todella kuumaksi. Väittely kesti kaksi iltaa, yhteensä 12 tuntia:

 "Huomattavimmat monarkista kantaa puoltavat lausunnot olivat hallituksen varapuheenjohtajan, senaattori Paasikiven, joka perusteli lähemmin uuden esityksen antamista sekä esitti samalla uudistetun hallituksen ohjelman, senaattori Talaan sekä edustajien Wreden, A. H. Virkkusen, Schybergsonin, Lanteen, Valkaman ja Nissisen. Tasavaltaisen esityksen mainittavimpina puoltajina esiintyivät edustajat Ståhlberg, Alkio, Ahmavaara, Kotila ja senaattori Kallio."

Matti M. Kotila tosiaan pääsi ääneen 13.6. 1918. Hän kertasi tasavaltalaisten argumentteja:
  • Ståhlbergin komitean hallitusmuoto-esitys oli jo kertaalleen hyväksytty
  • Kansan yksimielisyyttä on vaalittava ja vietävä asia kansanäänestykseen
  • Kaikenlaiset kaksikamariset eduskuntamallit on unohdettava, ei harvainvallan puolesta taisteltu vaan kansanvallan.
Lisänä oli hänen oma argumenttinsa: ”Näillä seuduin, mitä minä edustan, on kansa melkein yksimielisesti tasavaltalaista”.

Pahimpana niittinä Matti M. Kotila piti keskustelun avausta: ”Jokaisen kansalaisen oli pitänyt tietää, että näiden taistelujen jälkeen alkaa huuto ’antakaa meille kuningas’ sekä puheet äänioikeusrajoituksista, kaksikamarisesta eduskuntalaitoksesta, ynnä muista olivat veristä pilkkaa niitä kansanaineksia vastaan, jotka ovat nousseet taisteluun ja vuodattaneet verensä juuri kansanvallan puolesta, aseellista harvainvaltaa vastaan."

Kokkola-lehti julkaisi tasavaltaista hallitusmuotoa kannattavien Kotilan ja Loukon puheet lyhentämättöminä 18.6. 1918. Voi olla, että puheitten toinen kohderyhmä oli kotimaakunnan kannattajat.
Jälkeenpäin voi asiaa miettiä myös toisin tavoin. Ketkä mahdollisesti olivat ne henkilöt, jotka kutsuivat Keski-Pohjanmaan kansalaiskokoukset koolle? Oliko kyse päätösten toteuttamisesta vai selkänojan hankkimisesta Suomalaisen puolueen sisäisiin vääntöihin.  


Aiemmissa väännöissä oli saatu nopeasti koolle maaherranvaalia vauhdittava iso kansalaiskokous Kälviän kunnallistalolle 4.4. 1917 sopivan kuvernöörin valinnan edistämiseksi ja valtalakikokous 22.4. 1917 Kannuksen palokunnan talolle.
Kokkola-lehden uutisraportissakin viitataankin: "luotettaviin henkilöihin, jotka ovat Helsingistä tultuaan kertoneet, että siellä on levitetty sellaista tietoa, että pohjalaiset talonpojat ovat kuningasmielisiä ja vaativat monarkistista hallitusjärjestelmää." Tässä kohdassa mahdollisia viestinviejiä kansanedustajista ovat tasavaltalaiset Jaakko Loukko tai Matti M. Kotila. Ilmeisesti Maalaisliiton puoluetoimistosta lähti myös tämän suuntainen kirje maakuntaan.
Raportti Kälviällä järjestetystä kansalais-
kokouksesta.
Siinä meni  1917 kesän heinätyöt ohi Pajamäessä Matti Miikan osalta. Vääntö aiheesta jatkui tällä erää 18.7. asti.
Sitten alkoi seuraava näytös.

Lähteet
Kotila, M. Eduskuntapuhe Pk. 13.6. 1918 s. 1295 - 1295.
Nykyaika. Uuden päivän klubin viikkolehti. 22.6. 1918. ss. 87 - 89.
Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia ss. 211; 234; 253.


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vuoden 1918 kuningasretki alkaa

Suomen hallitusmuodon rakentamista monarkian ympärille on julkaistu paljon kirjallisuutta. Tässä yhteydessä katsotaan ajatusta paikallisena ilmiönä.

Lähtökohtaisesti Venäjän vallan aikana, sortovuosia ja venäläistämispolitiikan vastareaktioita lukuun ottamatta, suomalaiset olivat hyvin nöyriä tsaarin alamaisia. Kuningaskunta-ajatus vahvistui kansalaissodan aikana. Sen juuret olivat Ruotsalaisessa kansanpuolueessa ja sinällään hämmentävää, Suomalaisessa puolueessa. Suomalaisen puolueen äänenkannattajat Pohjanmaalla Vaasa ja Kokkola -lehdet eivät selvästikään olleet alussa puolueen linjoilla. Myöhemmin Vaasa asettui selkeämmin monarkian linjoille Kokkolan taas vastustaessa sitä.
Ensimmäinen ajatus hallitusmuotokysymyksestä löytyy 14.5. Kokkola-lehdestä, jossa keskipohjalaiset maanviljelijät kokouksessaan ottavat kantaa tasavallan puolesta. Pohjalaiseen tyyliin vastustettiin ulkoa tuotua kuningasta: ”Me olemme taistelleet kansanvaltaisen tasavallan puolesta”.

Kuningashanketta pidettiin helsinkiläisten lehtien lanseeraamana ja lehden pääkirjoitustyyppisessä artikkelissa käytiin huolellisesti lävitse perustuslaillisen monarkian kannattajien argumentteja ja niissä olevia ongelmia.

Miten monarkia-aate sitten eteni Pohjanmaalla? Kaikista vastusteluista huolimatta kunnissa järjestettiin erillisiä kuntakokouksia valtiomuotokysymyksen ympärillä 19.5. - 2.6. 1918. Kokkola-lehden uutisoinnin mukaan kuntakokoukset nimenomaan yksimielisesti vastustivat perustuslaillista monarkiaa.
Kansalaiskokouskutsu hallitusmuotokysymyksestä.
Suomalaisen puolueen Vaasan pohjoisen vaalipiirin edustajista Wilhelmi Malmivaara kannatti monarkista hallitusmuotoa ja teloitetun Ernst Saaren seuraaja Jaakko Loukko ja Matti M. Kotila vastustivat sitä. Matti M. Kotila ja Jaakko Loukko jäivät kahden Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmässä.  Georg Schauman muistelee  monarkistien painostukseen viitaten Wilhelmi Malmivaaran sanoneen: "Meille on virallisesti ilmoitettu se että jalomielisten vieraittemme [Saksa] avun tehokkuus riippuu siitä, minkälaisen hallitusmuodon me tänä päivänä säädämme maalle."
Monarkiaa kannattava kiertoartikkeli
Kokkola-lehdessä 11.6. 1918
Wilhelmi Malmivaara oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Hän ehkä tunsi ruotsalaista kuningaskunta-ajattelua. Loukko ja Kotila olivat itseoppineita maanviljelijöitä. He mielsivät itsensä paikkakunnan edustajiksi ja mielsivät kuntakokousten päätösten sitovan heitä enemmän kuin Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmän kanta.
Toisaalta Malmivaara kuului selkeämmin puolueen sisäpiiriin. Loukko ja Kotila olivat ulkona puolueen sisäpiirin ratkaisuista. Heidän oli helpompi irtaantua puolueen linjasta.
Tästä vastustuksesta ja sen seurauksista enemmän toisessa yhteydessä.
Lähteet:
Kokkola-lehti
Lindman, Sven. 1968. Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 – 1919. Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI. Helsinki. Valtion painatuskeskus. ss. 256 -271.
Schauman, Georg. 1924. Valtiomuototaistelu Suomessa 1918. s.84
Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia ss. 197 – 207.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Suomi syntyi tammikuussa 1918

Tammikuu 1918 oli Helsingissä tavanomaisen kylmä. Tammikuun keskilämpötila Helsingissä oli -8,5. Tunnelma oli kuitenkin korkealla. Edellisen vuoden aikana oli moneen kertaan julistauduttu tavalla tai toisella riippumattomaksi, itsenäiseksi tai korkeimman vallan haltijaksi. Viimeisin julistus 6.12. jäi riviuutisen asemaan kaiken yhteiskunnallisen levottomuuden keskellä. Tammikuu 1918 oli kuitenkin isojen otsikoiden aikaa. Tiistaina 8.1. pääuutinen oli Suomen saamat itsenäisyystunnustukset.

8.1. 1918 Kokkola-lehden koko sivun levyinen uutinen
itsenäisyyden tunnustamisista.
Kansalaissodan alkamisesta tammikuun 28.1. ei löydy kunnon uutista, joka eroaisi muusta uutisoinnista. Senaatin julistuksessa (Kokkola 6.2.) kerrotaan senaatin siirtyneen Vaasaan ylläpitääkseen hallitusvaltaa. Kansalaisia kehotettiin tukemaan suojeluskuntia.

Lukijoille jaettiin 9.2. lehden välissä ylimääräinen tiedote, jossa kuvataan ”meille tuntematon Työväen toimeenpaneva komitea on Helsingissä ilmoittanut lakkauttavansa senaatin nimen ja virkavaltaisen järjestyksen” ja asettaneensa Suomen kansanvaltuuskunnan ja 35 henkisen Työväen pääneuvoston.  ”Oikeuden ja vapauden puolesta taistelevia on tuettava rahoilla, ruokavaroilla, hevoskyydeillä, kodin lämpimällä ja esirukouksilla.” Allekirjoittajana ”Joukko Suomen kansaneduskunnan jäseniä”.
Kansalaissota oli alkanut. Porvarilliset kansanedustajat olivat ilmeisessä vaarassa. Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmän kokouksessa kirjattiin 28.1. 1918 menettelytapaohjeeksi: "Kukin toimii parhaan vakaumuksen mukaisesti".
Muualla tässä blokissa olen kuvannut Ernst Saaren, Wilhelmi Malmivaaran ja Matti M. Kotilan mahdollisia liikkeitä helmikuussa 1918 punaisten hallitsemassa Etelä-Suomessa. Ainakin Malmivaara oli jonkin aikaa pidätettynä Helsingissä. Maakuntalehdissä oli helmikuun lopulla kuulutus (Kokkola-lehti 23.2. 1918), jossa kutsuttiin porvarillisia kansanedustajia koolle Vaasaan 26.2. 1918.
Kokouskutsu 23.2. 1918 Kokkola-lehdessä
Tästä kokoontumisesta on ilmeisesti oheinen kuvakin. Kuva otettu ilmeisesti 26.2. kokouksen yhteydessä. Pöytäkirjan mukaan Matti M. Kotila oli paikalla.
Vaasaan kokoontuneita kansanedustajia.
Matti M. Kotila takana oikealla.
Vaasaan kokoontuneilla kansanedustajille ei näytä olleen kovin suurta vaikutusta valkoisen Suomen päätöksentekoon. Paikallisille Kokkola-lehden lukijoille saattoi muodostua toinenkin käsitys. Samassa lehdessä oli senaatin eli hallituksen julistus, pääesikunnan tiedonantoja sekä Vaasaan kokoontuneiden kansanedustajien kokouksen julkilausuma. Teemat saattoivat olla päällekkäisiä. Kokouksesta kertovassa uutisessa korostettiin kokouksen tärkeyttä. Valta oli kuitenkin toisaalla.

Pöytäkirjoista käy ilmi, että Matti M. Kotilan merkittävin tehtävä oli selvitellä huhtikuussa Kuortaneella olleita upseerien ja miehistön välisiä erimielisyyksiä ja riitaisuuksia. Ongelmien syynä olivat raportin mukaan kieliriidat. Upseerit eivät osanneet suomea eikä miehistö ruotsia. Kotilan mukaan ongelmia tuotti myös upseeriston juopottelu.

Lähteet:
Lindman, Sven. 1968. Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 – 1919. Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI. Helsinki. Valtion painatuskeskus. ss. 228 -231.
Kokkola-lehti.

torstai 26. tammikuuta 2017

Levottomuus muuttaa asenteita ja tuo uusia päätöksiä joulukuussa 1917


Syksyn 1917 uutistarjonta sisälsi yleisiä mailmansotakuvauksia, selostuksia venäläisen sotaväen tekemistä rötöksistä ja paikallisista konflikteista, jotka syntyivät järjestysvallan puutteesta. Suomessa oli joulukuussa tavallaan neljä hallitusvaltaa: sotilaiden, matruusien ja työläisten aluekomitea Helsingissä, Svinhufvudin senaatti sekä paikallisesti organisoituneet punakaartit ja suojeluskunnat.
Asenteet olivat kärjistymässä. Aiemmin Matti M. Kotila puhui eduskunnassa snellmannilaiseen sävyyn eheästä yhteiskunnasta jossa ihmiset alistuvat järjellä perusteltuun ja ymmärrettyyn asetelmaan yhteiseksi hyväksi: ”sekä isäntä, palvelijat että torpparit tekevät samaa työtä, syövät päivällisensä samassa pöydässä. Näyttää siltä kuin heidän keskuudessaan ja seurustelussaan ei olisi minkäänlaista eripuraisuutta ja säätyerotusta. He työskentelevät saman päämäärän saavuttamiseksi, että se päivätyö, jonka he kulloinkin suorittavat, tulisi hyödyttämään heitä itseänsä ja tulisi hyödyttämään koko isänmaata.” (Vp 1917. Ptk I, 191.)

Näin varmaan oli hänen kokemuspiirissään, mutta Pajamäen pitkästä pöydästä puuttuivat torpparit, joiden vuokrasopimuskysymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma Etelä-Suomessa.
Joulukuussa 1917 puhkesi Turussa mellakoita, joiden yhteydessä ryöstettiin noin 50 kauppaa. Silloin viimeistään muuttui ääni kellossa ja ongelmille löytyi selkeä syy: ”…ainoastaan muutamien suurempien paikkakuntien työläispiireistä ja etten sanoisi huligaanien keskuudesta, sillä meillä on tosiaankin Suomen kansan terveellisesti ajatteleva enemmistö, joka haluaa antaa täyden tunnustuksensa hallituksen toimenpiteille”. Yhteiskuntaa uhkasivat huligaanit, jotka koostuivat sosialisteista ja heitä tukeneista venäläisistä.  (Toiset vp 1917. Ptk I, 664–665.)

Syksyn levottomuuden keskellä joulukuun 8. päivä ilmestyi Kokkola-lehteen riviuutinen, jossa kerrottiin eduskunnan istunnosta, jossa senaatti oli puheenjohtajan kautta antanut eduskunnan käsiteltäväksi mm. uuden hallitusmuodon Suomelle. Yllättävä pikku-uutinen kaiken sotauutisoinnin ja mellakoiden keskellä.
Suomi oli julistautunut itsenäiseksi.
Itsenäisyysjulistus uutisena 8.12. 1917

Lähteet:
Kokkola-lehti
Valtiopäivä-asiakirjat 1917.

Erään vaalijulistuksen anatomia


Vaasa-lehti kirjoitti 25.8. Vaasan pohjoisen vaalipiirin edustajain kokouksesta ”Vaalivalmistelut suomalaisten puolueiden kesken Vaasan pohjoisessa ja eteläisessä vaalipiirissä”.
22.8. oli pidetty piiritoimikunnan kokous Kokkolassa. Kansanedustaja-ehdokkaiden oma kokous oli pidetty Ylistarossa torstaina 23.8. Kokouksessa paheksuttiin Maalaisliiton kieltäytymistä vaaliliitosta. Siellä nimitettiin työryhmä valmistelemaan vaalijulistusta.

Matti M. Kotilan, Wilhelmi Malmivaaran ja Ernst Saaren laatima vaalijulistus julkaistiin Vaasa-Lehdessä 30.8.1917 ja Kokkola-lehdessä 1.9. Siinä paheksuttiin valtiollisten puolueiden riitaisuutta. Tämä vain vahvistaisi sosialidemokraatteja.

Samalla kritisoitiin Suomalaisen puoleen pää-äänenkannattajaa Uutta Suometarta ja puolueen kaupunkilaisjohtoa. Katse käännettiin uuteen Kansanpuolueeseen. Kansanedustaja-ehdokkaat saivat valituksi tultuaan ratkaista mihin puolueeseen ryhmittyvät. ”Ajan täpäryyden vuoksi ei voitu lähteä vaaleihin uuden puolueen nimissä.”
Vaalijulistus Kokkola-lehdessä 1.9.1917
Mikä oli kansanpuolue?
Kansanpuolue perustettiin virallisesti 21.8. 1917 ja se oli luonteeltaan porvarillinen agraaripuolue. Perustajat olivat suomettarelaisia ja nuorsuomalaisia maalaisisäntiä.

Kansanpuoleen julistus julkaistiin myöhemmin Kokkola-lehdessä 29.9. Julistus korosti työrauhaa pelloille, johdonmukaista elintarvikepolitiikkaa, sosialistien toiminnan vastustamista ja itsenäisten viljelijöiden lisäämistä torppakysymyksen ratkaisuna.

Kansanpuolueen perustajiin kuulunut maanviljelijä A. Hiidenheimo oli ollut yhteydessä myös nuor- ja vanhasuomalaiseen (=Keski-Pohjanmaalla Suomalainen puolue) puolueeseen yhteistyön merkeissä. Siihen vastattiin vaaliliittotarjouksella 18.8. 1917. Kansanpuolue pääsi eduskuntaan 1917, mutta hajosi jo 1918.
Päätelmä
Nykylukija ihmettelee, miten kansanedustaja-ehdokkaat voivat avoimesti arvostella puoluejohtoa ja sen pää-äänenkannattajaa omassa vaalijulistuksessaan. Sen ajan valtiopäiväjärjestys ei tunnistanut puolueita ja eduskuntaryhmiä. Puolueet olivat enemmän vaaliorganisaatioita kuin sääntöjä noudattavia aatteellisia yhteisöjä. Suomalainen puoluekenttä oli myös kovassa liikkeessä. Matti M. Kotila oli jo aiemmin kritisoinut Kokkolan sivuilla Suomalaisen puolueen linjaa ja maaseudun asian unohtamista.

Pahin välirikko oli vasta tulossa.

Lähteet:
Kokkola-lehti.
Lindman, Sven. 1968. Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 – 1919. Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI. Helsinki. Valtion painatuskeskus. s. 136

Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia ss. 167 – 169.
Vaasa-lehti.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Valtalain ja eduskunnan hajottamisen paikallisia seurauksia


Venäjän vallankumous tapahtui maaliskuussa 1917, jonka seurauksena keisari Nikolai II kukistui. Valta siirtyi eri vaiheiden kautta väliaikaiselle hallitukselle.
Eduskunnan kokoonnuttua porvarillisten puolueiden rintaman sisälle syntyi repeämä itsenäisyysmiehiin ja niihin jotka kannattivat yhteistyötä Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Kyse oli siitä, kenelle kuuluu korkein valta, jos keisari on syrjäytetty. Miten lait uudessa tilanteessa vahvistetaan, kun lain vahvistaja ei ole vallassa (Salokorpi 1988, 162). Kysymystä lähti valmistelemaan senaatin oikeusosaston vanhasuomalainen päällikkö Antti Tulenheimo.

Moneen kertaan muuttunut lakiesitys annettiin eduskunnalle. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä teki oman edistyksensä, joka tunnetaan ns. valtalakina. Suomalaisen puolueen maltilliset poliitikot ottivat kannan, jonka mukaan itsehallinto pitää järjestää yhteistoiminnassa Venäjän kanssa, ei omin päin. Suomalaisen puolueen puheenjohtaja J.R. Danielson-Kalmari piti kiinni  perusopistaan: Suomi jää Venäjän tasavallan alaiseksi alueeksi ja tämän muokaisesti Suomen on järjestettävä olonsa. Valtalakia kannattivat sosialidemokraatit, maalaisliitto ja muiden porvarillisten puolueiden itsenäisyysmiehet.
Suomalaisen puolueen vastustavasta kannasta huolimatta Vaasan pohjoisen vaalipiirin edustajista ainakin Wilhelmi Malmivaara ja Ernst Saari äänestivät sosialidemokraattien mukana valtalain puolesta. Malmivaaran perustelu oli, ”täytyy kysyä itseltä ja yhä uudelleen kysyä, mitä seuraa, jos tämä laki tulee hyväksytyksi”. Huuto vasemmalta: ”Sisäinen sota”. Malmivaara taisi tunnistaa ajan merkit paremmin kuin muu Suomalainen puolue.

Valtalain hyväksymisen jälkeen Kälviältä kotoisin oleva nuorsuomalainen kansanedustaja Lucina Hagman ehdotti eläköön-huutoa vapaalle Suomelle. Näin tehtiin.

Valtalain seurauksena Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan 31.7. 1917 ja määräsi uudet vaalit pidettäväksi 1. ja 2. lokakuuta 1917. Kokkola-lehdessä hajotusmanifesti julkaistiin 4.8. eli montaa päivää tapahtumien jälkeen. Tässä välissä oli jo ehditty uutisoida siitä, että ”kasakat eivät päästä edustajia istuntosaliin”.

Miten Matti M. Kotila äänesti useissa peräkkäisissä äänestyksissä? Sitä eivät valtiopäiväasiakirjat eivätkä aikalaistiedot kerro. Puhemies Kullervo Manner ei hyväksynyt eduskunnan hajotuspäätöstä, vaan kutsui eduskunnan koolle pariinkin otteeseen. Sotilaat estivät pääsyn Heimolan taloon, joten edustajat siirtyivät Säätytaloon. 

Ensimmäiseen 29.8. kokoukseen osallistuivat valtalakia kannattaneet porvariedustajat ja sosialidemokraatit. Kokous hyväksyi vastalauseen eduskunnan hajottamisesta. Kokouksessa oli paikalla myös keskipohjalaiset W. Malmivaara, E. Saari ja Matti M. Kotila, joten epäsuorasti voimme arvioida, että myös Matti M. Kotila oli kannattanut valtalakia.

Toiseen eduskunnan kokoontumiseen osallistuivat vain sosialidemokraatit. Matti M. Kotila olikin jo silloin vaalikentällä.
Syyskuun alun Kokkola-lehdessä oli jo ilmoituksia vaalitilaisuuksista. Matti M. Kotila ilmoitti pitävänsä puheita Kannuksessa 9. - 16.9. kahden vaalipuheen päivävauhtia. Jälkeenpäin arvioiden kyseessä lienee pyrkimys rajoittaa Oskari Tokoin kannatusta hänen kotipitäjässään.
Matti M. Kotilan vaalipuheita syyskuussa 1917
kahden puheen päivävauhdilla
Vaalipuheita pidettiin myös laajemmalla alueella kuin aiemmin. Vaalivalmisteluun liittyi nyt jännite porvarillisten puolueiden ja sosialidemokraattien välillä.
Suomalaisen puolueen paikallisosaston vaalitilaisuus
Kälviällä
Oskari Tokoin vaalitilaisuus Kälviällä
oli viisi päivää myöhemmin
Lähteet:
Kokkola-lehti

Lindman, Sven. 1968. Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 – 1919. Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI. Helsinki. Valtion painatuskeskus. ss. 71 – 88.
Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia 145. ss. 162 – 166.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Helmikuun 1917 vallankumouksen laineet lyövät Keski-Pohjanmaalla


Helmikuun vallankumouksen aallot lainehtivat Keski-Pohjanmaalle monella tavalla. Tieto Venäjän keisarin syrjäyttämisestä ilmestyi Kokkola-lehteen 17.3. pari päivää tapahtumien jälkeen. Toholammillakin haluttiin osallistua vallankumoukseen ja onnistuttiinkin erottamaan kuntakokouksessa alueen wallesmanni eli nimismies.

Helmikuun manifestin jälkeen senaatti muodostettiin uudelta pohjalta. Suomalaisen puolueen äänenkannattajan Kokkola-lehden kolumnisti kauhisteli, kuinka Ruotsalaisen puolueen edustajat täyttävät oikeusjaoston ja Sosialistit talousjaoston. Silloin Danielson-Kalmari puhuu ”siitä kuinka meidän on suuresti arvostettava ruotsalainen sivistyksemme” ja ”kuinka Uusi Suometar istuu ja odottaa”. Jotain oli tehtävä. Vaasan läänin kuvernöörin paikan vapauduttua kutsuttiin yleinen suomenmielisten kansalaiskokous Kälviän kunnallistalolle 4.4. 1916 sopivan kuvernöörin valinnan edistämiseksi. Siinä myös onnistuttiin. Kuvernööriksi valittiin kälviäläinen Juho Torppa.
Kuvernöörivaalikutsu Kokkola-lehdessä
3.4. 1917.
19.4. kirjoitti nimimerkki Maalais-Matti humoristisen artikkelin siitä, miten Suomalaista puoluetta edustaneen Juho Torpan valintaa kuvernööriksi ei ollut uutisoitu Uudessa Suomettaressa pyynnöstäkään huolimatta. Maalais-Matti kannatti radikaalimpaa itsenäisyyslinjaa ja nimesi Suomalaisen puolueen edustajat K.N. Rantakarin ja O. W. Louhivuoren rohkeamman linjan miehiksi.

K.N. Rantakari ja O.W. Louhivuori tunnetaan nykyisin Suomalaisen puolueen itsenäisyysmiehinä ja jo väistynyt Suomalaisen puolueen puheenjohtaja J.R. Danielson-Kalmari taas tunnettiin varovaisesta linjastaan suhteessa Venäjään ja Suomen itsenäisyyteen.

Laineet löivät edelleen, ja ”Kokkolan työväen järjestävän komitean” puolesta vaadittiin Kokkola-lehdessä selvitystä opettaja Luomalta ja maanviljelijä Salolta. ”Kun pyysitte J. Torppaa Waasan läänin w.t. kuvernööriksi” kuka oli ”senaatissa se kolmas henkilö, joka oli ilmoittanut edustavansa Kokkolan työväestöä”.

Opettaja Samppa Luoman vastineessa ilmoitettiin, että kolmas henkilö oli kansanedustaja Matti M. Kotila ja kaikki kolme olivat Kälviän kansalaiskokouksen edustajia. Luoman vastineessa korostettiin sitä, että mukana kokouksessa olivat myös paikalla ”kaikki Kälviän sosialistit”.

Keväällä Matti M. Kotila ja Wilhelmi Malmivaara katsoivat tarpeelliseksi kutsua koolle kansalaiskokouksen 22.4.1917 Kannuksen WPK:n talolle kertoakseen yleispoliittisesta tilanteesta.

Kannuksen WPK:n talolla 22.4. 1917 järjestetyn itsenäisyys-
kokouksen ilmoitus.
WPK:n kokouksesta kertonut uutinen mainitsi paikalla olleen alle 700 osallistujaa.  Uutisen mukaan kokouksessa puhui ensin Wilhelmi Malmivaara kertoen neuvotteluista Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Toinen teema oli tilattoman väestön asema ja torpparikysymys. Sitten laulettiin ”Kuullos pyhä vala”. Matti M. Kotila käsitteli samoja teemoja eduskunnan näkökulmasta. Kokous laati julkilausuman, jossa vaadittiin sopimusta Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa ”kansan itsemääräämisvallasta sisäisissä asioissaan”. Lopuksi laulettiin Isänmaan virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan”.

Kokous oli varmaan järjestetty lisääntyneen yhteiskunnallisen levottomuuden vuoksi, mutta toisaalta siksi, että eduskunnassa oli syntynyt keskustelu uudesta lainsäädännöstä koskien korkeinta valtaa Keisarin kukistuttua. Senaatin johtomiehet O. Tokoi, A. Tulenheimo ja E.N. Setälä olivat samaan aikaan neuvottelemassa Pietarissa Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa eduskunnan valtaoikeuksista. Valtalain ensimmäinen versio tulikin eduskunnan käsittelyyn 12.6.

Kokouksen sisältö kertoi uudesta tilanteesta. Jos se olisi järjestetty neljä kuukautta aiemmin, olisi kokous hajoitettu santarmien voimin ja puhujat lähetetty Siperian Tomskiin.

Lähteet:
Kokkola-lehti
Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia 145. ss. 162 – 166.
Lindman, Sven. 1968. Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 – 1919. Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI. Helsinki. Valtion painatuskeskus. ss. 71 – 88.

tiistai 17. tammikuuta 2017

1916 vaalit paikallisena ilmiönä Toholammilla

Vaalikevät alkoi, kun vanhasuomalaista linjaa edustanut Kokkola-lehti kertoi maaliskuussa Suomalaisen puolueen piiritoimikunnan kokouksesta 18.3. 1916 Kokkolan suomalaisella yhteiskoululla. Puolueen paikallinen toiminta ei sotatilan ja eduskunnan kokoontumiskiellon vuoksi ollut kovin aktiivista. Piiritoimikunnan jäsenten lisäksi toivottiin Suomalaisen puolueen järjestöjen ja seurojen nimeävän edustajansa kokoukseen. Varmuuden vuoksi lehdessä lueteltiin 1913 valitut piiritoimikunnan jäsenet, joiden joukossa olivat ”Maanvilj. Fr. Nikunen, Matti M. Kotila ja lautam. Antti Mäkelä”. Tämä oli varmuuden vuoksi kirjoitettu sekä uutisena että virallisena kokouskutsuna.

Seuraava uutinen olikin otsikoitu uutisena ”Waalivalmisteluista. Suomalaisen puolueen Pohjoisen Waasan läänin pohjoisosan piiritoimikunnan kokouksesta”. Edustajiksi eduskuntavaaleihin päätettiin ehdottaa Juho Torppa, J.W. Pöyhönen, Matti M. Kotila ja Oskari Herttua.
Piirikokouskutsu
Lehdessä julkaistiin kevään aikana Suomalaisen puolueen kiertokirjeitä ja julistuksia. Tekstit oli kirjoitettu Helsingissä ja niissä ei Keski-Pohjanmaan kysymyksiä käsitelty. Paikallista väriä keskusteluun antoi Maiju Lassilan nimellä parhaiten tunnettu kirjoittaja (alun perin Algoth Tietäväinen). Hän oli vielä tässä vaiheessa Suomalaisen puolueen aktiivi ja kritiikin kärki kohdistui puolueen johtoon. Lassila kritisoi useaan otteeseen vaalijärjestelmää, torpparikysymyksen hoitoa ja puolueen agraaripolitiikkaa otsikolla ”Arkipuheita”.  Myöhemmin Lassila siirtyi Sosialidemokraattisen puolueen piiriin ja kirjoitteli Ilmari Rantamala -nimimerkillä Työmies-lehteen.
Varsinainen ehdokkaiden nimeäminen tapahtui piirikokouksessa 5.5. Kokkolassa. Sensuurin leikkelemä Suomalaisen puolueen vaalijulistus julkaistiin 6.6. Jossakin kirjallisuudessa viitataan vuoden 1916 vaalien äkillisyyteen. Ainakin Keski-Pohjanmaalla Kokkola-lehden lukijat saivat tietoa pitkin kevättä ääniluetteloiden tarkistustilaisuuksista ja äänestyspaikoista.

Toholammin kevään kuntakokouksen kiistanaiheena oli Lestijoen pohjoispuolen tienrakennus. Kokouksen kulusta ja päätöksistä riitti keskustelua ja vastineita. Jossain vaiheessa keskustelu lopetettiin toimituksen taholta erillisellä ilmoituksella.
Vaalien puhekierros toteutettiin 16.-21.6. Ullava-Kaustinen-Halsua-Räyrinki-Lestijärvi-Veteli. Vaalit pidettiin 1. ja 3.7. 1916.
Vaalitilaisuudet pohjoisella Keski-Pohjanmaalla
Itse 1916 vaaleissa äänesti 55.5 % vaalioikeutetuista. Vaasan pohjoisessa vaalipiirissä äänestysprosentti oli 53 %. Lampilla erityisesti naiset jäivät kotiin. Heidän äänestysprosenttina oli 38,4 ja miesten 45,23 %.
Käytännössä Toholammilla oli kolme puoluetta, joiden äänet jakautuivat: Suomalainen puolue 296 ääntä, maalaisliitto 263 ääntä ja sosiaalidemokraatit 179 ääntä. Yhteensä ääniä annettiin 738.

Kotila sai yhteensä 1221 ääntä. Suomalainen puolue sai Lestinjärvi-Kannus-Toholampi –alueelta 1263, joten voi arvioida, että Kotila oli alueen oma ehdokas.
29 -vuotias Matti Miikan Kotila (s. 1887) oli Eduskuntaan valittujen kansanedustajien joukossa nuorimmasta päästä. Pari nuorempaa oli syntynyt 1891.
Vaalien jälkeen seuraava merkkitilaisuus olikin Kotilan kylän rukoushuoneen vihkiäisjuhla 5.7. 1916. Rovasti A. Aimonen toivoi ilmoituksessa runsasta osanottoa.
Kotilan evankelisen rukoushuoneen avajaiset.
Rakennus muutettiin myöhemmin Kotilan kouluksi.
Lähteet
Eduskuntavaalit vuonna 1916. Suomen virallinen tilasto. SVT XXIX: 7. Helsinki : Tilastollinen päätoimisto.
Kokkola-lehti numerot alkuvuonna 1916

maanantai 16. tammikuuta 2017

Vuoden 1916 vaalit Suomalaisen puolueen näkökulmasta

Elokuussa 1913 valittu eduskunta oli lopettanut työnsä keväällä 1914. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena ei eduskuntaa kutsuttu koolle. Toisaalta usko eduskunnan kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen oli sortovuosien myötä heikentynyt. Vaalit tapahtuivat heinätöiden aikoihin ja saattaa olla, että ’vaaliagitatsiooni’ jäi vähemmälle huomiolle. Suomalaiset puolueet (Suomalainen puolue ja Nuorsuomalainen puolue) kannattivat ensisijaisesti kaikkien puolueiden vaaliliittoa. Maalaisliitto ja Sosialidemokraatit vastustivat niitä. Tätä kielteistä kantaa arvostelivat myös Wilhelmi Malmivaara, Ernst Saari ja Matti M. Kotila seuraavan vuoden vaaliohjelmassa. Puhuttiin ’kansallisesta kokoomuksesta’ joka tarkoitti yhteisen politiikan hakemista neuvotteluissa Venäjän kanssa.
Vaali-ilmoitus Vaasa-lehdessä 30.6. 1916
Tiistaina 6.6. 1916 julkaistusta Suomalaisen puolueen vaalijulistuksesta on sensuuri leikannut osansa. Tekstistä nousee vakaumus ja lainkuuliaisuus.
Suomalaisen puolueen vaalijulistus
”Lain herruus; kansan oikeus edustajien kautta yhdessä hallitsijan kanssa päättää tärkeimmistä asioistaan, koskivatpa ne lainsäädäntöä, valtiontalouden järjestelmää; kansalaisvapauksien turvaaminen: yhdistys-, kokous ja painovapaus”
Äänestysohje Uusi Suometar 30.6. 1916
Vaalien osanotto jäi vaimeaksi. Vain 55 % käytti äänioikeuttaan. Ehkä hieman yllättäen sosiaalidemokraatit voittivat enemmistön 102 – 98.


Lähteet:
Vaasa-lehti 6.6. 1916.
Uusi Suometar 30.6. 1916.
Salokorpi, Hannu. 1988. Pietarin tie. Suomalainen puolue ja suomettarelainen politiikka helmikuun manifestista Tarton rauhaan. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia 145.

Seuraavassa jutussa tarkastellaan 1916 vaaleja paikallisena ilmiönä Toholammilla.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Tasavaltalainen laillisuusmies eduskunnassa 1916 - 1919

Toholammin Pajamäeltä Heimolan taloon

Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi olen koonnut kuvauksen itsenäisen Suomen synnystä yhden valtiopäiville lähteneen talonpojan Matti Miika Kotilan näkökulmasta.

Tekstissä ei ole lähdeviittauksia. Lähteenä on käytetty valtiopäiväasiakirjoja, eduskunnan kalenteria sekä Vaasa ja Uusi Suometar -lehtiä. Kommenttikenttä on avoin faktantarkastajille.

Päivämäärät on pyritty tarkistamaan myös muutamasta teemaa käsittelevästä väitöskirjasta.

Tekstiä voi vapaasti kommentoida ja tehdä tarkennusesityksiä.